Se siitä lupauksesta päivittää useammin. En vaan taida olla kirjottajatyyppiä. Jotain kuulumisia sentään voisin kertoa. Loma tosiaan meni aika nopeasti. Veracruzilta ehkä odotimme hieman liikaa tai ainakin siltä tuntuu, että jotain jäi puuttumaan. Ihan kiva reissu sinänsä, rentouttavaa ja kaikkea, mutta viikon kohokohta jäi ehkä saavuttamatta. Itse toisaalta nautin vaan erilaisen ympäristön ja ilmapiirin ihailusta, että toisaalta ei voi valittaa. Paikka oli nimittäin jotain sellasta, missä en ollut ikinä ennen käynyt: todella kuumaa ja kosteaa, täynnä meksikolaisia rantalomalaisia, jotka löytävät paikan itselleen jo valmiiksi täyteen ahdetuilta rannoilta. Me päätettiin kuitenkin lähteä etelämmäs lähimmältä rannaltamme Lonely Planetin ohjeiden mukaan etsimään rauhallisempaa rantaa. Sellanen löytyikin ihan helposti pienen bussimatkan jälkeen. Toinen päivä jäi kuitenkin ainoaksi todelliseksi auringonpalvomispäiväksi. Jotenkin muut päivät kuluivat ihmeelliseen haahuiluun ympäri kaupunkia. Ei siinä mitään, ihan hauskaa oli. Aina välillä vaan turhautui kun heti ei etsimäänsä löytänyt ja oletetut paikat ei vastannut odotuksia.

Ehkä koko reissua kuvaavin tapahtuma oli hyvä yritys nähdä El Tajinin pyramiidit. Aikainen lähtö torstaina ei nimittäin taannut, että oikeasti kerettäisiin pyramiideille ajoissa. Paikka meni kiinni ihan nenämme edestä. Onneksi paikka jonne bussi meidät oli jättänyt, Papantla, oli jotain aivan uskomatonta: Käsittämätöntä värien käyttöä Plazaa ympäröivissä rakennuksissa ja puiston kalusteissa, pientä markkinameininkiä käsitöineen ja todella mukavia ihmisiä. Samoin bussimatka kylään oli mieletön: kerrankin näki vihreetä jokapuolella. Melkein viidakkofiilis paikoitellen. Eli ei tästä nyt sitten ota selvää. Ihan hyvät fiilikset kaikesta huolimatta jäi.

Monterreyhin ei kuulunut matkan jälkeen mitään sen ihmeellisempää, vaikka kauhulla odotettin, että meijät on ryöstetty myrskyn turvin, joka oli sammuttanut 80 prosenttia koko kaupungista. Koulukin oli ihan paikoillaan ja kaikissa aineissa jatkettiin siitä mihin oltiin jääty.

Huomenna sitten alkaa viikonloppu. Ollaan ostettu liput Arena Monterreyhin Cafe Tacvban konserttiin. Tiedossa siis perimeksikolainen bändi, joka on palaamassa pitkältä tauolta. Kunnon showta siis odotellessa. Lauantaina sitten ollaan lähdössä rajan toiselle puolelle shoppailumatkalle. Lähes Suomi-porukalla ollaan lähdössä: Ilona, Päivi, meitsi ja Kaisu sekä sitten Meksiko-kiintiö eli kuski Berny. Päivän reissu on kyseessä ja ite lähen ainakin vaan semmosella kattelumeiningillä ja hengaamaan kavereitten kanssa. Paikka on siis aivan rajan tuntumassa ja espanjalla kuulemma pärjää...