Hostellissa meille tuputettiin niin paljon espanjaa ja paasattiin, kuinka tärkeää sitä on puhua ja että miksi me ei puhuta espanjaa ja... , että aloin synnyttää jonkinlaisena vastareaktiona jotain espanjankielen vastaisuutta. Hyvinhän me oltiin pärjätty tähänkin asti. Tänään tuli sitten totaalinen isku päähän ja asennemuutoksen paikka, kun menin lääkäriin eikä siellä kukaan puhunut sanaakaan englantia. Sanakirjan, elekielen ja oman ruumiin lähettämin viestein sitä sitten tulin ulos ainakin hieman viisaampana. Ymmärtäväistä palvelua kaiken kaikkiaan, kun heti pääsin terveydenhoitajalle kuumeen, verenpaineen, pulssin ja painon mittaukseen ja siitä lähes välittömästi lääkärin kuultavaksi. Lääkäri oli ystävällinen ja kärsivällinen. Ymmärsi hyvin epämääräiset selitykseni ja tarkasti kuuliaisesti korvatkin. Saa nähdä miten nämä lääkkeet auttaa. Kuulemma lääkäriin vaan uudestaan, jos ei tepsi.

Semmosta. Hieman huolissaanhan tässä on ettei juurikaan uudesta kodista ole vielä kerennyt nauttia. Tyynyt, peitot ja lakanat löytyi kivuttomasti. Torakka-myrkkykin, vaikka vain yksi pienen pieni kuollut täältä löydettiin. Täytyy varautua pahimpaan. Olisi kai pitänyt ostaa kaksi: kummallekin sängyn viereen odottamaan.

Seuraavat päivät meneekin sitten viisumin rekisteröinnissä. Ylihuomenna aukeaa koululla kansainvälisten asioiden toimisto, joten silloin sinne ja 8.päivä alkaa orientaatioviikko, jolloin aletaan olla jo kiinni arjessa.