Viime viikonloppuna karattiin sitten Zacatecasiin, koloniaaliseen kaupunkiin sisämaahan päin kahden suomalaisen tytön, Päivin ja Ilonan houkuttelemina. Seitsemän tuntia yöbussilla matkustettiin ja seuraavana aamuna seitsemältä täysin tokkurassa löydettiin hostellillekin, joka oltiin varattu netistä suoraan. Varaus ei tosiaan ollutkaan mennyt perille, mutta tervetulleita olimme ja pääsimme vähäksi aikaa jatkamaan yöunia. Kaupunki oli kyllä ihan mieletön kapeine mukulakivikatuineen. Eurooppalainen idylli oli kyllä erotettavissa, vaikka väreiltään selkeästi meksikolainen. Runsas aamiainen käytiin syömässä mukavassa ravintolassa ihan katedraalin kulmilla. Itse söin kananmunia meksikolaisittain. Oikein maittavaa. Muut ottivat selvää, mitä tortat täällä päin tarkoittaa: kotitekoisen oloisia täytettyjä sämpylöitä. Itse maistoin samanlaista seuraavana aamuna ja hyväähän sekin oli.
    Nähtävyydet käytiin läpi jo heti lauantaina, vaikka päivä oli kuuma ja nousuja ja laskuja ihan kiitettävästi. Sveitsiläisten rakentamalla telefericolla noustiin vuoren päälle ihastelemaan maisemia. Kaupunki on muutaman vuoren muodostamassa laaksossa. Vuorten takana on sitten vaan pelkkää aavikkoa. Upeaa.
    Paikallinen hopeakaivos oli ehkä pienoinen pettymys sekä päivä- (turistikierros ja kaivoksen historiaa) että iltaohjelmineen (yökerho). Mutta ihan mukavaa oli kerrankin täällä olla kunnolla turistina. Jotenkin ei yhtään edes häpeillyt lukea Lonely Planettia keskellä katua. Mukavan oloinen kaupunki kaiken kaikkiaan.
    Tämä viikko on sitten mennyt kouluhommissa. Jotenkin on kyllä saanut sellasen rutiinin päälle, että ei enää niin hirveesti kirvele työmäärä. Eilen vielä tilanne parani kummasti, kun saatiin paketti Suomesta täynnä makeisia. Kiitokset Jyväskylän posselle: Teemulle, Annalle ja Onnille!
    Löydettiin myös uusi ruokapaikka tosta ihan meidän nurkilta. Käytiin testaamassa ja selkeästi uusi yrittäjä oli ihan innoissaan. Selitti meille juurta jaksaen miten tostadoja syödään (niin kuin me hirveesti oltais ymmärretty, mutta hyvin se loppujen lopuksi tunteella meni), kun eihän me vielä sellaisia oltu maistettukaan. Lupasi vielä, että tarjolle tulisi smootheja ja creppejäkin lähiaikoina. Voi olla että tulee siellä sitten käytyä ja tervehdittyä ystävällistä rouvaa ueamminkin.
    Huomenna olisi luvassa Cerro de la Sillan valloitus. Lyöttäydytään mukaan argentiinalaisen Marian kestävän kehityksen kurssin retkelle. Kävin tänään ostamassa paremmat kävelykengätkin. Toivotaan ettei ihan hirveesti hankaa. Aika riskaapeliä, mutta hiertymälaastareita vaan mukaan. Lähtö on jo seitsemältä aamulla ja paluu ennen auringonlaskua. Tänään ei siis mitään erityistä iltaohjelmaa paitsi, että taidetaan tsekata näkyiskö Muumit täälläkin ja syödä vähän salmiakkia.