Vähän aikaa ollaan nyt katteltu täällä meijän kämpässä. Vuokraemännän kello ilta kahdeksan vierailuista on tullut jo melkein tapa paitsi näin viikonloppuisin. Ihan mukava, että kaikki toimii. Tavallaan. Siivoojan piti aluksi tulla seuraavana päivänä meidän muutosta, sitten taas eilen, mutta vieläkään ei ole näkynyt. Ensi viikolla kenties. Pari poikaa kävi maalamassa seinää ja laittamassa kylppäriä. Niin ja kävihän täällä yksi puoliksi saksalainen puoliksi meksikolainen katsomassa josko muuttaisi meijän kanssa tänne. Tuli vähän yllätyksenä vuokraemännän ehdotuksesta. Taidetaan kuitenkin sanoa, että haluttais ainakin näin alussa olla ihan vaan kahestaa. Jos niitä vieraitakin on tulossa... 

Kodinkoneetkin tuntuvat ihan toimivan. Pesukone on ehkä hieman epäillyttävän nopea, mutta ihan puhtailta vaatteet vaikuttaa. Kaasuhellaan tottumattomana aluksi kauhistelin vekotinta varsinkin kun Kaisu löysi sen sisältä kaksi pientä ikuista liekkiä. Ne kuitenkin osoittautuivat edistyksekkäiksi sytytysliekeiksi. Kai tätä voi ihan kotina jo alkaa pitämään. Kaisu asetteli tänään vaatteetkin kaappiin.

Muuten viikko on mennyt tuota viisumiasiaa kiroillessa. Koululta ei nimittäin saada opiskelijanumeroita ajoissa, joten taitavat myöhästyä nuo meidän rekisteröinnit ja siitäkös meitä sakotetaan. Noita muita kaavakkeita ollaan pyritty sitten täyttämään. Hassuja kyselevät: onko nenä suora, kaareva vai kupera, otsa kapea, leveä vai normaali, suu pieni vai iso, hiukset mustat vai värjätyt. Oikeaa valokuvaamoakin sai hakea jonkun aikaa, kun instant-kuvat ei kelpaa ja kaikki kuvaamot ei näköjään ota samankokoisia kuvia. Noh, mutta ihan toiveikkaina vielä ainakin itse olen, että suhteellisen aikasin saadaan paperit sisälle virastoon.

Vieläkään en ihan täysin ole tästä kuumeilusta päässyt eroon. Viimeisiä lääkkeitä tässä syön. Täytyy sitten katsoa, mitä tekee. Voi olla että yleinen huoli ja stressi tosta viisumiasiastakin pitkittää tätä. Tai sitten kuumemittari valehtelee. Täytyy nyt viimeistään ottaa meksikolainen huoleton asenne kehiin. Tai sitten ensi viikon orientaatioviikko saisi tuoda muita asioita mieleen, että unohtaisi tämän. Innolla kyllä odottaa, että näkee uusia ihmisiä. Ainakin itse odotan paljon paikallisten arkkarien näkemistä. Osasto ainakin näyttää aidan takaa mukavalta. Kotoisasti eristetty muusta kampusalueesta. Koko kampuskin kyllä vaikutti kivalta. Yhtä suurta puistoa hanhineen ja bambeineen ja muine eläimineen.

Tänään kokeiltiin bussia kaupunkiin ja hyvin löydettiin oikea auto. Takaisin päin sitten ei mennytkään niin mutkattomasti, kun seisoskeltiin väärän kadun varrella. Tulipahan nähtyä bussikuskin ja taksikuskin käsirysy. Bussi kierteli taas vähän kauempaa vuorenrinteillä. Oli ihanaa vain katsella ulos siellä kun tunnelma on täysin eri kuin keskustassa taikka täällä meidän hoodeilla: viehättävän ränsistynyttä, autenttista meksikolaista tunnelmaa värikkäästi valaistuine ruokakojuineen ja ihmisine vaihtamassa kuulumisia naapureidensa kanssa.

Kaikki siis hyvin. Huomenna ehkä lepäilemään johonkin puistoon. Yritän nyt ahkerammin ottaa kuvia, että saan laitettua esille. Näyttävät ihan toimivan nuo Facebook-linkit.