Juu, tentit meni tosiaan ihan kivasti. Tuntuu vaan kummalliselta kun hirveesti ainakaan kokeitten eteen en tehnyt. Ehkä sitten niistä tunnollisesti tehdyistä kotitehtävistä oppi lukemisenkin edestä.

Viime viikolla heittäydyttiin hieman laiskoiksi ja minä päätin kutsua Ruthin siivoamaan meille, joten tämä viikko ollaan häntä tänne odoteltu hienojen espanjaksi kirjotettujen lappusien kanssa, mutta ei ole näkynyt. Eilen törmättiin ja sanoi olleensa kipeä maanantaina (eli mitään väärinkäsitystä edelleen hieman haparoiden puhutustani espanjasta ei ollut syntynyt) ja lupautui tulemaan tänään. No ei vieläkään. Ehkä tässä pitää jälleen kotitöihin totutella varsinkin, kun koulu yllättäen lakkasi olemasta niin rankkaa. Tänäänkin taidehistorian opettajaa ei näkynyt tunnilla, joten vartin päästä porukka vaan liukeni pois, ja tiistaina arkkitehtuurin historian opettaja ihan aiheestakin läksytti kakaramaisesti käyttäytyviä joitakin opiskelijoita ja sanoi, ettei enää aio pitää Tecin sääntöjen mukaista nimenhuutoa eli tunneilla saa käydä jos haluaa. Ihan oikein kyllä. Tuntuu, että ainakin meissä tollanen läsnäolo pakko aluksi vaan lietsoi jonkinlaista yläasteangstia (josta tosin pahimmasta olen päässyt yli). Historian tunnit toisaalta on niin hyviä, hyvin luennoituja, että siellä kyllä tulee istuttua ihan vaan omasta kypsästä mielenkiinnosta.

Läksyjen osalta suurta jättipottia tässä vaan odotellessa, kun mitään ihmeellistä ei olla saatu viikkoon. Ensi viikolla voi taas paukkua. Toivottavasti ei kuitenkaan niin paljoa kun äiskä ja iskäkin tänne on tulossa. Olen yrittänyt tehdä joitain ennalta tehtäviä juttuja etukäteen, mutta kun sellainen eteenpäin työntävä stressi puuttuu niin tuottamisen nopeus on ihan mielettömän hidas. Tänäänkin ajateltiin, että karataan Ruthin alta ostoskeskukseen kiertelemään ja että illalla sitten hoidetaan kouluhommat. No, kuten sanottu siivoojaa ei näkynyt, mutta silti päätettiin hemmotella vähän itseämme ja viettää iltapäivä ostoksilla eikä tuotteliaasti kotona kotitehtävien parissa. Itse ainakin nihkeän alun jälkeen epätavallisesti jouduin johonkin ihmeelliseen ostosvimma-tilaan: tuli ostettua korvikset (lähinnä hassuttelu mielessä sellaiset roikkuvat kirsikat, joita ei tosin tunnista kirsikoiksi), ihan käsittämättömän ihanan mekon (neulottu, valko-ruskea-raidallinen, tuubi-mallinen) ja viimein ne varvassandaalitkin (kirkkaan vihreät Ipanemat). Nyt sitten kelpaa biitsillä makoilla. Tosin itseltäni jäi bikiinit ostamatta toisin kuin Kaisulta, joka löysi samat, jotka oli jäänyt aiemmilta reissuilta kaihertamaan. Noo, huominen ja perjantai sitten taas ahkeroidaan.

Kummallinen juttu kyllä toi vesikatko, joka alkoi eilen illalla uskomuksiemme mukaan työmaalla tapahtuneen kämmin takia. Nyt kun emergency-vesi on päällä niin ei tiedä yhtään millon oikea vesi alkaa toimimaan ja millon esimerkiksi voi pestä pyykkiä ja voiko tosiaan Ruth edes tulla siivoamaan, jos ei saa vettä lattioiden pesuun. Kummallista kun muista naapureista ei ole kuulunut mitään ihmettelyä tai ympäristö muuten ei ole minkään sekasorron varassa, vaikka tosiaan vettä ei tule kuin hätätapauksiin. Me ollaan pähkäilty tätä juttua nyt viimeisen vuorokauden ja hämmästelty. Ollaan kyllä varmaan ainoat. Kai nää tällaseen on tottunut kun tollaset hätätilavedetkin on ja kaikkea. Ihmeen lepposta porukkaa. Tänäänkin meidän koululle oli kuulemma tulossa Meksikon presidentti espanjan opettajan mukaan, mutta mitään sen ihmeellisesmpää en itse havainnut kuin harvan väkijoukon, joka oli kuitenkin hiljakseltaan hävinnyt espanjan tunnin aikana. Luulisi että olisi ollut edes jonkinnäköinen suurempikin seremonia.